perjantai 4. lokakuuta 2013

Yksisilmäinen näkökulma

Yksisilmäisenä voi ottaa torkkuja kaksisilmäisen päällä













Yksisilmäisenä voi katsoa ihan yhtä vakuuttavasti alta kulman!


torstai 3. lokakuuta 2013

Kusti pitää meitä silmällä

Kustilla todettiin linssiluksaatio vasemmassa silmässä. Vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut, joko kokeillaan leikata tai lopetetaan kissa. Joten leikattiin. Jos vaiva tulee toiseenkin silmään, niin sitten pääskäät Kusti Enskan luokse pilven reunalle, mutta katsotaan nyt jos kissaherra pärjäilisi yhdellä silmällä.





torstai 12. syyskuuta 2013

amores perros

Amores perros on huikea uusintafilmatisointi klassikkoelokuvasta. Tai sitten ei :D yhden (loistavan) biisin mittainen koirien pöllöilyvideo. Kannattaa katsoa loppuun asti. Hauska. Kakkahuumoria.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Glaukooma

On se glaukoomaa :'( Painetta kummassakin silmässä.

Katotaan kauanko Kusti pärjää lääkityksellä.

Voiko sydän hajota kappaleiksi? Tuntuu siltä.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ja seuraava potilas olkaa hyvä

Huomenna sitten Kusti eläinlääkäriin epäillyn glaukooman (silmäpainetauti) takia. Kustin toisen silmän pupilli suureni yhtäkkiä eikä palautunut.

Lainaus verkkosivulta Artikkelin kirjoittaja: Sari Jalomäki, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri Artikkelin kirjoitusvuosi: 2010 © 2010 Apex Malmin Eläinklinikka. 

Glaukooma eli silmänpainetauti on sairaus, jossa silmän sisäinen paine kohoaa
vaarallisen korkeaksi, aiheuttaen silmän eri osien, erityisesti näköhermon pään
ja verkkokalvon vaurioita. Hoitamattomana korkea silmänpaine aiheuttaa näön
menetyksen, minkä vuoksi glaukoomaa onkin pidettävä hätätilanteena, johon tulee saada
mahdollisimman nopeasti ensiapua.
Glaukooma on yksi tavallisimmista sokeuden aiheuttajista aikuisella koiralla. Tehokasta
pitkäaikaishoitoa ei ole. Monet koirat eivät vastaa hoitoon edes lyhytaikaisesti. Kivun
poisto ja silmänpaineen nopea alentaminen ovat tärkeimmät tavoitteet. Miten nopeasti
ja kuinka alas silmänpaine tulisi alentaa, jotta näköhermon ja verkkokalvon solujen
rappeutuminen hidastuisi, on yksilöllistä. Parhaimmillaankin glaukoomahoito on
sokeutumiseen johtavien prosessien hidastamista.

Olemme juuri vieneet viimeiselle reissulle 9 vuotiaan Enskan lukuisten hoitoyritysten jälkeen ja haavat ovat aivan auki (lompakosta puhumattakaan!!) ja nyt siten TÄMÄ. Tuntuu aivan mielipuoliselta edes alkaa pohtia leikkaushoitoa, lääkityksiä ja mahdollista silmänpoistoa kun edellisen kuolleen lemmikin lämpö ei ole vielä sylistä haihtunut! 

Puhumattakaan siitä, että jos vaiva on perinnöllinen niin vaikka kipeä silmä hoidettaisiin nyt niin toinen silmä vain odottaa vuoroaan :(

torstai 5. syyskuuta 2013

Hyvästi rakas Enska



Maanantaina Enska pissasi lattialle ja maukui kummallisesti.
Tiistaina Enska kävi eläinlääkärissä ja sai kipulääkkeet virtsatulehdusepäilyyn.
Tiistai-keskiviikko yönä Enska sai rajun epileptisen kohtauksen.
Keskiviikkona eläinlääkäri sulki pois elimelliset syyt, todennäköisesti Enskalla on aivokasvain.
Keskiviikko iltana Enska sai jälleen rajun kauhu-kouristelukohtauksen.
Keskiviikko-Torstai yönä Enska sai neljä rajua kohtausta.
Torstai aamuna Enska sai jälleen kaksi kohtausta.

Torstai iltapäivänä, 9 vuotta ja 3kk ikäisenä Enska pääsee pois.

Nyt on Torstai keskipäivä ja silitän uupunutta ystävääni ja lupaan että kohta koittaa vapaus, viimeinen vapaus eikä satu enää, ei tarvi pelätä enää, ei tarvi huutaa tuskasta. Kuolema tulee lempeänä.


"After all, to the well-organized mind, death is but the next great adventure."
- Albus Dumbledore

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Akvaariossa uudet lamput

Tein sen mikä piti tehdä jo aikoja sitten ja ostin isoon altaaseen uudet lamput. kasvit alkoivat olla valjuja pitkiä huiteloita niin oli pakko uusia lamput vihdoin. Normaalisti ne uusitaan vuoden-parin välein mutta minulla vanhat lamput olivat käytössä yli kolme vuotta! Että ei sitten ihme ettei ollut oikein tehoja enää. Nyt uudet lamput ovat loistaneet viikon verran ja jo alkaa kasveissa eron huomata! Pohjan sitkeät (anubias?) kasvit alkoivat heti puskea uutta lehteä ja tuo ison sipulin näköinen kasvi (voi hyvänen, joskus osasin nämä) kasvatti pistokkaan viereensä! Odottelen että tuo tähdikki (? ehkä?) alkaisi myös kasvaa matalana ja tuuheana, eikä sellaisena koko altaan hetkessä valtaavana kuin yleensä!

Alla olevassa kuvassa näkyy altaan ehdoton kuningaspari, Keltainen (uroslehtikala) ja Värikäs (naaraslehtikala) joista etenkin Keltainen ottaa paljon kontaktia altaan ulkopuolelle. Se selvästi tarkkailee ahkerasti altaan ohi kulkevia ihmisiä ja tunnistaa minut. Aina kun kävelen altaan lähelle se alkaa hillua kuin koiranpentu aivan lasin tuntumassa. Sanon aina että Keltainen ottaaa katsekontaktia kuin hyvin koulutettu paimenkoira :D Keltainen myös tulee estottomasti "pussaamaan" kättä kun käden laittaa veteen. Mutta vain minun kättä, ei kenenkään muun. Ja kun koko sakki näkee että veteen laskeutuu muovipussin verhoama käsi, alkaa joukkohilluminen. Muovipussikäsi on yhtä kuin mannaa sataa taivaalta. Tässä tapauksessa manna on pakastettuja surviaisen toukkia :D



lauantai 17. elokuuta 2013

Maalaispoika kaupungissa ja kirvesmurhaajakissa

Kossi Maalaisteinin kanssa käytiin kaupungilla taas sivistymässä. Käytiin työpaikan rappukäytävässä kiipeilemässä portaita (meni kuin vanhalta tekijältä) ja ajelemassa hissillä (vähän katteli ihmeissään loittonevaa maisemaa), kiipeiltiin rämisevillä rampeilla (vaikka Kossin mielestä niiden alla oli sulaa laavaa, niin hyvin varpaat levällään niistäkin suoriuduttiin). Sitten kiipeiltiin kivien ja penkkien päällä ja harjoiteltiin ahkerasti liikennevaloja. Kossin mielestä suojatien edessä vihreitä valoja odottaessa kuuluu aina antaa tassua, saisikohan siitä lisäisteitä BH-kokeessa? 

Sillä aikaa kotona mies oli ajatellut opettaa pihassa Pojulle jotain temppuja naksuttimen kanssa, mutta Poju rassukka oli vain koko ajan mennyt portille ihmettelemään; Miten ihmeessä se saatettiin UNOHTAA kotiin?
























Sillä aikaa toisaalla..... kauneusunilta herätetty kissa vaatii kostoa. Onko oikein, ettö toinen pieni viaton luontokappale tökitään hereille vain siksi, jotta sydämetön omistaja saisi siitä valokuvan?

Missä on oikeus, missä on kohtuus? Kyselee Lyra-neiti 9v

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Lassie, mitä yrität sanoa?

Lassie mitä yrität sanoa? Heräsin keskellä yötä pilkkopimeässä siihen, että Poju tökkii minua kuonolla ja kuulen miten häntä viuhtoo. Eka ajatus on että okei se haluaa pihalle, joten koomassa raahauduin ulos. Ulkona Pojulla oli sellanen vähän hämmästynyt ilme että ahaa okei joo me tultiin ulos? Ei oo hätä? No mitä nyt sitten, onkohan sillä jano ja vesi on loppunut kupista? Mentiin sisälle ja kupissa on vettä. Poju edelleen katsoo minua sellaisella "ongelma on ajankohtainen" ilmeellä ja heiluttaa häntää. Sitten välähti. Sen pedin on varmaan vallannut kissa! Haparoin tieni takaisin pimeään makkariin ja käsikopelolla häädin kaksi kissaa Pojun sängystä, ilmankos oli roikaleella vähän tila loppu!

Lassien peti oli vallattu!
 Vähemmästäkin tulee sanottavaa. Nauratti nukahtaessa kovasti, koirarassu on yrittänyt sanoa että apua emäntä mun sängyssä on niin paljon porukkaa etten sekaan mahdu, niin mitä tekee emäntä? Heittää ULOS ja tarjoaa vettä!

Väärinymmärretty paimen

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Koppeloinen 7kk

Kossi Koppeloinen, Koppis, Koppiainen, Kopsis, Koo on jo huimat 7kk! Pentupylleröstä on kasvanut pitkänpötkelö teini joka vanuu ja venyy joka suuntaan kuin löysä räkä! Kossi on rauhallinen, tarkkaavainen ja kuuntelevainen poitsu joka tykkää hirveästi leikkimisestä ja ruoasta. Ollaan tehty jonkun verran alkeellista jälkeä, treenailtu tottisjuttuja ja käyty ihmisten ilmoilla.

Ei ole mitään kamalan säkenöivää kerrottavaa, on ollut kesä ja ollaan nautittu siitä ulkoiluineen, helteineen ja kärpäsineen. Ollaan mökkeilty, kuljettu metsissä ja käyty uimassa. Itse odotan jo syksyä aika innolla, koko elimistö sanoo että alkaa olla yksyn vuoro. Uskon että koirat on samaa mieltä :)

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Poikien säkäkorkeus

Mittasin eilen koirapoikien säät ja mikäli nyt yhtään oikein ne sain otettua, niin Poju on 61cm ja Kossi on 56cm :)

Vaikka pojat on ihan eri näköiset keskenään, niin joskus minun on katsottava tarkasti erottaakseni ne. Yhtenä päivänä Kossi seisoi metsikössä ja minä tiirasin sitä oikein tarkasti ja sanoin mielessäni että okei, TUO on ainakin Poju. Metsään meni, arvaus ja koira! :D

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Huh hellettä! Huh ripulia!

Helteiden riemuksi Poju vetäisi kunnon ripuli-oksennustautirumban, onneksi Kossiin ei tarttunut mitään. Sitten kun akuutti vaihe meni ohi, niin Poju jäi edelleen jotenkin epästabiiliksi. Se piereskeli kovasti ja edelleen kakka oli ripulimaista. Varmuuden vuoksi vaihdoin sen ruoan takaisin Nutron Sensibleen (jota se ennen söi, nyt kokeiltiin välillä hitusen vähäenergisempää Large Breed kana-riisiä) ja se tuntui auttavan. Eikö vain ruoka sopinut? Nyt kaapissa istuu melkein täysi säkki sitä L-B kana-riisiä. Kaipa se säilyy jos kokeieln jossain vaiheessa antaa sitä Kossille. Jos ei Kossillekaan sovi niin siskoni Sisu-Jätemylly-Enkkusprinku takuulla kiittää :D

Kossi oli ekaa kerrtaa uimassa ja se tuntui ihan tykkäävän. Se on ollut alusta asti veden suhteen ihan erilainen kuin Poju, se tykkää vedestä. Ei sillä, Poju ui nykyään erittäin mielellään ja etenkin se tykkää hakea keppiä. Poju ei ole kuitenkaan sellainen "jee mä kastun" niinkuin Kossi. Kun ulkona tulee taivaan täydeltä vettä niin Kossi makaa X asennossa nurmikolla ja nauttii!

Huh helllettä sanoo Kossi!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Puolivuotias Kossi ja häkitetty grillikatos

Kossi on nyt puolivuotias ja mainio otus!

Verkotettiin grillikatos kissoille. Siitäkin tuli mainio.

Tämän valtavan intensiivisen kirjallisen annin jälkeen kuvia olkaa hyvä:

Lyra tutkailemassa kissakartanoa
Verkotettu katos

Kossi ja naapuri

Kukkais-Kossi


Nahkaraptori

perjantai 3. toukokuuta 2013

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Lenkkeilijät kohtasivat irtokoiria

Lenkkeilijät kohtasivat irtokoiria. Näkivät kyllä että koirien omistaja otti ne heti luokseen ja alkoi viritellä hihnoja kauloihin mutta tästä täysin piittaamatta huusivat koirien omistajalle jo kaukaa;

"Laske vaan ne koirat irti, ei meitä haittaa ollenkaan! Voi miten kauniita koiria!"

Näin täällä ♥ . Sitten koirien omistaja (minä) päästi koirat vapaaksi ja koirat tervehtivät onnesta soikeana lenkkeilijöitä jotka kertoivat, että heidän tyttärelläkin on mäyräkoiria ja että täällä onkin tosi kivaa kävellä koirien kanssa.

Soitanko iltalehteen? "Irtokoirat tervehtivät lenkkeilijöitä ja kaikilla oli mukavaa".

isoja jälkiä kohdattiin, olisiko fasaani ollut lenkillä ennen meitä?

Kossin sekarotuiset korvat

Autossa matkustamista. Kossi vasta opettelee, siksi häkissä. On kivempi kun on seinät ympärillä.

Kevätaurinko lämmittää jo!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Korvan lotkautus

Täällä on kova kyylääminen käynnissä, että ponnahtaako Kossin toinen korva pystyasentoon vai ei. Samalla kova pohdinta päällä mitä asialle aion tehdä, vai aionko. Toivon ettei korva nouse, jotta minun ei tarvitse päättää mitään. Puhun nyt teippaamisesta, vaikka todellisuudessa korvan asennon muokkaamiseen taidetaan käyttää paljon muitakin konsteja, esim maitoliimatippaa.

Teippaamista vastaan: Se on vaan korvan asento! Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen koira on, miten terve tai sairas se on. Miten se kuulee, miten se toimii. Kyse on vain korvan yläkolmanneksen asennosta, mitä hiton väliä onko se pystyssä vai lurpallaan?? En halua teippailla korvaa oikeaan asentoon, koska en halua mukaan siihen hulluuteen missä turhamaisuuden takia keinotekoisesti muokataan koirassa asiaa, jolla ei ole minun mielestä mitään väliä. En haluaisi teippailla, koska se on minun mielestäni turhamaista ja pinnallista, eikä näyttelymaailma kiinnosta minua NIIN paljon.

Puolesta: Koirahan siitä teippaamisesta ei kärsi, tuskin edes huomaa koko hommaa. Jos haluan mennä joskus näyhttelyihin Kossin kanssa, niin olisipahan sitten mahdollista. Miksipä ei tehdä sitä nyt? Ei se nyt niin iso asia ole?

Pliis korva, pysy lurpallaan niin en joudu tämän syvemmälle! :D

Kossi on nyt 3kk ja valtakunnassa kaikki hyvin!

Kossi on edelleen luonteeltan hyvin itsenäinen ja mielestäni aika rauhallinen kun vertaa pentuihin mitä meillä on ollut. Tosin vilkkaampi kuin Poju, mutta suorastaan seesteinen verrattuna Vinkaan ja Alluun.

Vasen korva kohoaa kuin pullataikina

Kävin Kossin kanssa eläinkaupassakin sosiaalistumistreenimielessä ja olihan se Kossille aika jännää! Pihalla oli paljon autoja ja sisällä kaikui. Eläinkaupan ovella oli ramppi ja rämisevä liukuovi joista Kossi ei suostunut omin jaloin kävelemään. Sisällä oli jänniä hajuja ja ensin Kossilla oli vähän epävarma olo siitä, mistä oikein on kyse. Sitten tuli ihana mummeli siihen ja lällytti Kossia ja sitten tuli eräs shelttiharrastaja taskut täynnä nameja ja lällytti Kossia. Siitä Kossi sitten ajatteli, että tää on ihan jees mesta. Pitäisi yrittää enemmän käydä immeisten ilmoilla, tämä korpimaan elämä totuttaa kyllä koiran kävelemään hangella ja varomaan ilveksiä (tähän pääsen kohta), mutta olisi niin paljon muutakin opittavaa maailmassa!

Pojat leikkii vetoleikkejä kaiket päivät
Niin ne ilvekset. Edellisessä omassa kodissa meillä oli riesana sudet ja nyt meillä on ilvekset. Ne sudet ei sentään pyörinyt pihassa, toisin kuin nämä isot katit! Illalla pimeässä käytän Kossin hihnassa pissalla, koska piha on pimeä ja se ei olisi kuin yksi loikka kun ilves nappaisi Kossin mukaansa! Poju on sen verran iso, että varmaan tappelisi ilveksen kanssa niin kauan, että ryntäisin karjuen apuun! Mutta ei täällä tohdi päästää koiria pimeän aikaan yhtään silmistään. Mitään hysteeristä pelkoa en ole naapurustossa havainnut, mutta järkevää toimintaa kyllä. Ei pidetä lemmikkejä yksin ulkona niin ei tule niitä "ilves söi koiranpentuni" otsikoita. 

Poju on aivan rakastuksissaan uuteen pikkuveljeensä. Ne leikkii kaiket päivät, nyhjäävät koko ajan ja nukkuvat iltaisin pitkin lattioita sylikkäin. Ihanaa nähdä miten Poju todellakin nauttii lajitoverin (ja rotutoverin! Ja väritkin matsaa!) seurasta :)



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vähän ulkoilukuvia+yksi söpöilykuva

Parit kuvat ulkoilusta tänään.

Liitokossi

"Anna tähän se pallo!"

"ANNA NYT!" "NYT NAPERO HILJAA!"

Kyllä tää kontaktihomma taittuu kun on vähän reenattu

"Viimeinkin sen sain.. taltu tahtooni poltsi!"

Ja tiukan ulkoilusetin päätteeksi vähän lusikkaa :D




lauantai 23. helmikuuta 2013

Koiranpentu söi sen! Oikeesti!

Piirsin juuri havainnollistavan kuvasarjan kennelliitolle selitykseksi miksi lähettämäni omistajatodistus on rei'itetty kauttaaltaan. Kossi teki sen! Sekä kissa on syyllinen! Kissa tiputti yöllä takan päälle säilömäni lappusen lattialle ja... kaikki mikä on lattialla kuuluu koiranpentujen klaanille. Onneksi ratkaisevat inforivit olivat ehjänä pysyneet, mutta katsoin silti parhaaksi lepytellä lomakkeen vastaanottavaa henkilöä pikku piirroksilla lappusta ravistelevasta nahkalapsesta. Esitin toiveen, että jos lomaketta ei voi hyväksyä, niin laittavat minulle tekstiviestin. Siirryn sitten 2000-luvulle ja hankin ne verkkopankkitunnukset ja teen muutoksen omakoira-palvelussa.

Kossilla menee edelleen oikein hyvin! Mitä nyt välillä tullut pikku kolhuja kun Poju on leikkiessä jyrännyt sitä vähän turhan rohkeasti. Mutta ei mitään mikä ei lähtisi pois pusulla ja paijaamisella.

Pentu on luonteeltaan itsenäisempi ja muista riippumaton kuin esimerkiksi Poju oli saman ikäisenä. Itse asiassa tässä suhteessa se päihittää jopa Allu-hovawarttimme ja Vinka-hollanninpaimenemme (pentuina). Ainoastaan eläkevuotensa meillä viettänyt berniukkeli Toni oli vielä enemmän itseohjautuva, tosin en tiedä millainen se oli pentuna kun tuli meille 7-8 vuotiaana.

Kossi ei esimerkiksi yritä kiivetä meidän sänkyyn nukkumaan illan tullessa, eikä se seuraa minua huoneesta toiseen häntäkärpäsenä. Se on oikein tyytyväinen vanhaan sohvatyynyyn, jonka olen antanut sille pediksi ja nalleen unikaverina. Kun mennään nukkumaan, niin olipa tämä sohvatyyny missä tahansa, niin Kossi käpertyy siihen nukkumaan aivan tyytyväisenä. Kyllä se kainaloonkin mielellään nukahtaa (joskus kun iltavillit iskee niin rauhoitan penskan ottamalla kainaloon ja "pakottamalla" rauhoittumaan), eikä kavahda läheisyyttä mitenkään, se vain ei näytä tarvitsevan sitä ihan niin kiihkeästi, kuin muut koiramme ovat pentuna tarvinneet. Yksinolo on ollut Kossille samantien aivan ok. Se jää sille varattuun tilaan eteisessä kuin olkiaan kohauttamalla "aivan sama" eikä itke perään. Samoin kun tullaan kotiin, niin se pötköttää omalla pedillään ja yhtä tyynesti ottaa kotiinpaluun "ai te tulitte. Sekin on ihan ookoo" ja toki sitten tulee tervehtimään kun portin avaa.

Kuitenkin siitä huolimatta että tällä Pikku Pojalla on oma tahto ja omat meiningit, niin se tykkää käpertyä jalkojani vasten kun istun tietokoneella ja illalla pomppii sohvaa vasten, jotta nostaisin sen syliini torkkumaan :) omapäisinkin pikkuotus tarvitsee annoksensa hellyyttä.

Ruoka tuntuu olevan tälle pohjattomalle kaivolle elämässä tärkeintä. Onneksi... (lue alempaa miksi).

Kossi painelee piiska pitkänä pitkin hankia ja nietoksia ja ei välitä vähääkään tuleeko muut perässä vai ei, sitä ei häiritse ollenkaan jäädä yksin. EI OLLENKAAN. Se kerran kipitti talon taakse ja minä vakoilin sitä hiiskumatta ja katsoin milloin sille iskee "yhyy minut on hylätty" hätä. Ei sille iskenyt. Kun oli haistellut lintujen jätöksiä aikansa, niin se rennosti saapasteli takaisin etupihalle ja minut ohitettuaan loi minuun hiukan välipitämättömän "jaa sä oot siinä" katseen. Pihkura!
Kossia ei myöskään lässytetä luokse. Sitä ei hetkauta vaikka hyppisin voltteja ja houkuttelisin pentupentupentutuletuletulekossipossituletule! Tää on aina ennen pentuihin tepsinyt! No melkein aina! Allukaan ei tullut lässyttämällä luokse, mutta nää kaks muuta paimenta (Vinka ja Poju) joo. Tämä luoksetulemattomuus alkoi jonkun verran ärsyttää siinä vaiheessa kun olin tuhannetta kertaa palelluttanut nilkkani rämpimällä crocsit jalassa pitkin hankia sen perässä (onneksi meillä on koko tontin ympäri aita).

Päätin että asialle aletaan tehdä jotain NYT HETI.

Eli naksutin kouraan ja naksuttelemaan kakaraan vähän kiinnostusta!

Ja se siitä. Kaksi kymmenen minuutin sessiota ja minulla on käskystä luokse tuleva koiranpentu :D naksutin, ei sitä voi olla rakastamatta. Nyt Kossi katsoo minua ihan eri tavalla. Olen Hän Joka Namikippoa Kantaa. Ja kyllä SEN henkilön lässytystä kannattaa jo toisella korvalla vähän kuunnellakin! Onneksi se on niin perso makupaloille, helpottaa hommaa suunnattomasti kun voi palkata niin helposti. Kossi muuten osaa myös istua käskystä, en tiedä miten se sen oppi mutta niin se vaan istuu (ja yrittää antaa tassua/tassuja) kun sille niin sanoo. Varmaan jäänyt mieleen siitä kun ennen ruoan antamista odotan että istuu ensin rauhassa ja sitten saa luvan. On se viksu.

Poju on Kossiin ihan pöhkönä, nyt se antaa sen jopa tulla viereensä köllöttelemään ja leikkiähän noi pyörittelis vaikka aamusta iltaan jos ei välillä rajottaisi. Olen niin iloinen Pojun vuoksi, että sillä on taas oma kaveri!

iltapusu

torstai 21. helmikuuta 2013

Veljekset kuin ilvekset

Iso Poika ja Pikku Poika eivät tietääkseni ole mitään sukua keskenään ja silti niissä on jotain HYVIN samaa. Ehkä se on rotujuttu? Kumpikin on perusiloisia huolettomia hömppiä, jotka tykkäävät nyhjätä keskenään. Vielä Poju ei huoli Kossia ihan liki nukkumaan, mutta paljon tyypit kaulailee, leikkii, pomppii toisiaan vasten ja sovussa jakavat lelut. Ihanaa seurailla miten tuntuu synkkaavan hetki hetkeltä enemmän!


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Poju hyväksyi Kossin

Pari päivää siihen meni, että meidän aina niin leppoisa ja rento poikakoiramme luopui jäykin jaloin nokka pystyssä pennun ohi kulkemisesta, ja totesi että oikeestaan ihan jees epeli! Poju yhtäkkiä päätti hyväksyä Kossin olemassaolon ja vääntää sitruunamehua elämän sitruunoista. Se eilen illalla varovasti haastoi leikkiä Kossille ja siitähän ei ole paljon loppua tullut. Poju kantaa leluja Kossille, houkuttelee sitä kiskomaan niitä ja ottamaan niitä kiinni. Se näyttää tykkäävän kun Kossi roikkuu naskalihampain sen kaulakarvoissa ja ei korvaansa lotkauta kun Kossi pomppii sen päällä. Pojun mielestä on hauskinta kaataa Kossi, mutta se tekee sen suurella varovaisuudella. Olen tässä tänään nauranut mahani kipeäksi katsellessani kun pojat saa leikkihepuleita!

Hieno poika Poju. Hieno poika Kossi. Hienot pojat.


maanantai 18. helmikuuta 2013

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Goddamned Magic!

Hän on saapunut, hän on saapunut!! 

Black Elles Goddamned Magic
~
Kossi

Eli Kosti, koska unohdan koko ajan että se on Kossi ja suusta tulee ulos "Kosti!". Noh, kaikki "kos" alkuiset käy, niin se oli Vinkankin kanssa että kaikki ekalla tavulla alkavat meni läpi.

Tapahtui ihan kummia kun mentiin pojan (3vee) kanssa pentua hakemaan ja paprut kirjoittamaan. Siinä oli toinen perhe lähtöä tekemässä ja Eeva meni heidän kanssaan käymään ulkona, minä ja poikani sillä aikaa moikkailtiin jäljelle jääneitä kahta pentua. Kumpikin tuli luokse riemukkaasti ja reippaasti, mutta Kossi tuli minun luo kuin kotiinsa! Minulle tuli ihan outo tunne, että se on odottanut minua ja kun se urisi tyytyväisyyttään ja tunki minun syliin nokosille niin tuntui niinkuin oltaisiin jo kotona. Se oli tosi hassua! Eevakin tuli siinä sisälle ja minun sanomatta mitään tuntemuksistani hän myös kommentoi että sehän tuntee omansa jo! 

Tosi hyvä fiilis ollut koko ajan kasvattajasta,  hyvin samalla tavalla ajatellaan koulutusjutuista (kultainen keskitie) ja tosi mielenkiintoista kuulla häneltä asioista, jotka eivät ole itselleni tuttuja (esim näyttelyt), myös erittäin kivoja ihmisiä kasvatinomistajina joten uskoisin että pentu/kasvattitreffeillä voi olla hauskuutta tiedossa myöskin! 

Hurmuripoika Kossi

Ajomatka meni tosi hyvin. Kossi haukkui närkästyneenä noin 2km, sitten se alkoi repiä pissa-alustaksi tarkoittamaani eläinlääkärialustaa. Jouduin pysähtymään Kuopiossa ottamaan alusta kuljetushäkkyrästä pois. Samalla huomasin että 5 vuotta Jyväskylässä on tehokkaasti haihduttanut kaikki pään sisäiset kartat, enkä millään muistanut mistä pääsee takaisin motarille. Jouduin soittamaan miehelleni töihin että moi mä ajelen täällä Neulamäen haminoilla, miten mä pääsen pois täältä?

Pinokkionenä-Kossi
Sitten Kossi nukahti ja nukkui koko loppumatkan.

Pohdintaryppy-Kossi

Kotona perillä Poju innoissaan meni haistelemaan lapsen kädessä olevaa nallea, joka oli ollut Kossin matkakumppanina häkissä. Olin Pojun selän takana että köh köh mun sylissä vois olla jotain vielä kiinnostavampaa!

Tässä Jouko ja Kosti! Missä mennään? 
Hyvin meni ensitapaaminen! Poju tuntui hyvin pian käsittävän, että tämä ei ole vain käymässä.

Poju kokee ristiriitaisia tunteita uudesta "pikkuveljestä"
HYVIN SELKEÄ KÄSITYS SIITÄ...

"Isona minustakin tulee niinkuin Poju!"
Mutta kaiken kaikkiaan tosi hyvin on mennyt ensihetket uudessa kodissa. Jätkä on reipas ku mikäkin ja Poju suhteutuu siihen rauhallisesti, kuten oletinkin. Ulkoilu nyt menee vielä vähän palelemisen merkeissä mutta kehittelen vanhasta säärystimestä Kossille villapaitaa.

Heräsi ihmettelyä minkä kokoinen Kossi on, joten otin kuvan vertailuesineen kanssa.

torstai 14. helmikuuta 2013

Vielä huominen niin SITTEN!

Vielä huominen niin sitten on se päivä! Se päivä kun tapaan Kossin virallisesti emäntänä eikä vain pennunkatsojana! Saan laittaa pienen pannan Kossin kaulaan ja viedä se kotiin ja aloittaa se kuuluisa pissaralli joka on vain läpi elettävä jokaisen pennun kanssa.
Ostimme kaksi lapsiporttia (jotka vielä tuunataan minkkiverkolla), jotta voimme yksinoloja varten rajata hieman tilaa ja varmistaa samalla, että Kossi näkee Pojun koko ajan. Haluan että Kossilla on Pojuun turvaa tuova yhteys, muttei kumminkaan pääse sen kanssa hillumaan... Poju osaa todella olla rauhassa yksin jäädessään. Se ei ole ikinä ulissut perään, eikä koskaan tuhonnut mitään. Toivon, että Poju opettaa hyvät tapansa Kossille! Eikö vaan Poju!

"joojoo what ever anna mun nukkua"


lauantai 9. helmikuuta 2013

Kahden ja puolen tunnin metsäkatsaus

Viime ajat ovat olleet todella hektisiä, kun mies on ollut reissussa ja siinä sivussa olen itse tietenkin vetänyt täyspäistä työviikkoa, hoitanut 3vee lapsukaista ja taloutta yksinnnnnn. Väkisinkin koiran lenkit on hoidettu kun on pystytty ja enimmäkseen aktivointi ja ulkoilutus tapahtunut omassa kotipihassa, koska pitemmälle ei vain ole ehtinyt eikä jaksanut. Tänään koitti kaivattu hengähdyshetki ja lähdin Pojun kanssa "hylkylammen kierrokselle". Odotettavissa oli hitosti lunta ja hikeä, joten kameran lisäksi otin mukaan rutkasti vettä. Poju ei minun vesiä huolinut vaan söi lunta! Törkimys.


Alkumatkasta meillä oli aurattua metsätietä parin kilometrin verran. Koska tutkimattomia teitä on niin paljon, niin päätin kokeilla onko puhelimen karttaohjelmasta mihinkään (lause joka olisi saanut 90- luvun minut aivan ymmälleen) ja se oli aika kiva. Vähänhän se haiskahti kaupunkilaiselle suunnitellulta, joten täytynee vielä kaivella joku maastokartta josta olisi enemmän hyötyä metsässä.

Se oli ihan kiva, mutta maastokartta olisi kivempi.


Lunta ihan oli! Vai mitä Poju?