Korvan lotkautus

Täällä on kova kyylääminen käynnissä, että ponnahtaako Kossin toinen korva pystyasentoon vai ei. Samalla kova pohdinta päällä mitä asialle aion tehdä, vai aionko. Toivon ettei korva nouse, jotta minun ei tarvitse päättää mitään. Puhun nyt teippaamisesta, vaikka todellisuudessa korvan asennon muokkaamiseen taidetaan käyttää paljon muitakin konsteja, esim maitoliimatippaa.

Teippaamista vastaan: Se on vaan korvan asento! Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen koira on, miten terve tai sairas se on. Miten se kuulee, miten se toimii. Kyse on vain korvan yläkolmanneksen asennosta, mitä hiton väliä onko se pystyssä vai lurpallaan?? En halua teippailla korvaa oikeaan asentoon, koska en halua mukaan siihen hulluuteen missä turhamaisuuden takia keinotekoisesti muokataan koirassa asiaa, jolla ei ole minun mielestä mitään väliä. En haluaisi teippailla, koska se on minun mielestäni turhamaista ja pinnallista, eikä näyttelymaailma kiinnosta minua NIIN paljon.

Puolesta: Koirahan siitä teippaamisesta ei kärsi, tuskin edes huomaa koko hommaa. Jos haluan mennä joskus näyhttelyihin Kossin kanssa, niin olisipahan sitten mahdollista. Miksipä ei tehdä sitä nyt? Ei se nyt niin iso asia ole?

Pliis korva, pysy lurpallaan niin en joudu tämän syvemmälle! :D

Kossi on nyt 3kk ja valtakunnassa kaikki hyvin!

Kossi on edelleen luonteeltan hyvin itsenäinen ja mielestäni aika rauhallinen kun vertaa pentuihin mitä meillä on ollut. Tosin vilkkaampi kuin Poju, mutta suorastaan seesteinen verrattuna Vinkaan ja Alluun.

Vasen korva kohoaa kuin pullataikina

Kävin Kossin kanssa eläinkaupassakin sosiaalistumistreenimielessä ja olihan se Kossille aika jännää! Pihalla oli paljon autoja ja sisällä kaikui. Eläinkaupan ovella oli ramppi ja rämisevä liukuovi joista Kossi ei suostunut omin jaloin kävelemään. Sisällä oli jänniä hajuja ja ensin Kossilla oli vähän epävarma olo siitä, mistä oikein on kyse. Sitten tuli ihana mummeli siihen ja lällytti Kossia ja sitten tuli eräs shelttiharrastaja taskut täynnä nameja ja lällytti Kossia. Siitä Kossi sitten ajatteli, että tää on ihan jees mesta. Pitäisi yrittää enemmän käydä immeisten ilmoilla, tämä korpimaan elämä totuttaa kyllä koiran kävelemään hangella ja varomaan ilveksiä (tähän pääsen kohta), mutta olisi niin paljon muutakin opittavaa maailmassa!

Pojat leikkii vetoleikkejä kaiket päivät

Niin ne ilvekset. Edellisessä omassa kodissa meillä oli riesana sudet ja nyt meillä on ilvekset. Ne sudet ei sentään pyörinyt pihassa, toisin kuin nämä isot katit! Illalla pimeässä käytän Kossin hihnassa pissalla, koska piha on pimeä ja se ei olisi kuin yksi loikka kun ilves nappaisi Kossin mukaansa! Poju on sen verran iso, että varmaan tappelisi ilveksen kanssa niin kauan, että ryntäisin karjuen apuun! Mutta ei täällä tohdi päästää koiria pimeän aikaan yhtään silmistään. Mitään hysteeristä pelkoa en ole naapurustossa havainnut, mutta järkevää toimintaa kyllä. Ei pidetä lemmikkejä yksin ulkona niin ei tule niitä "ilves söi koiranpentuni" otsikoita. 

Poju on aivan rakastuksissaan uuteen pikkuveljeensä. Ne leikkii kaiket päivät, nyhjäävät koko ajan ja nukkuvat iltaisin pitkin lattioita sylikkäin. Ihanaa nähdä miten Poju todellakin nauttii lajitoverin (ja rotutoverin! Ja väritkin matsaa!) seurasta :)