Koppeloinen 7kk

Kossi Koppeloinen, Koppis, Koppiainen, Kopsis, Koo on jo huimat 7kk! Pentupylleröstä on kasvanut pitkänpötkelö teini joka vanuu ja venyy joka suuntaan kuin löysä räkä! Kossi on rauhallinen, tarkkaavainen ja kuuntelevainen poitsu joka tykkää hirveästi leikkimisestä ja ruoasta. Ollaan tehty jonkun verran alkeellista jälkeä, treenailtu tottisjuttuja ja käyty ihmisten ilmoilla.

Ei ole mitään kamalan säkenöivää kerrottavaa, on ollut kesä ja ollaan nautittu siitä ulkoiluineen, helteineen ja kärpäsineen. Ollaan mökkeilty, kuljettu metsissä ja käyty uimassa. Itse odotan jo syksyä aika innolla, koko elimistö sanoo että alkaa olla yksyn vuoro. Uskon että koirat on samaa mieltä :)

Poikien säkäkorkeus

Mittasin eilen koirapoikien säät ja mikäli nyt yhtään oikein ne sain otettua, niin Poju on 61cm ja Kossi on 56cm :)

Vaikka pojat on ihan eri näköiset keskenään, niin joskus minun on katsottava tarkasti erottaakseni ne. Yhtenä päivänä Kossi seisoi metsikössä ja minä tiirasin sitä oikein tarkasti ja sanoin mielessäni että okei, TUO on ainakin Poju. Metsään meni, arvaus ja koira! :D

Huh hellettä! Huh ripulia!

Helteiden riemuksi Poju vetäisi kunnon ripuli-oksennustautirumban, onneksi Kossiin ei tarttunut mitään. Sitten kun akuutti vaihe meni ohi, niin Poju jäi edelleen jotenkin epästabiiliksi. Se piereskeli kovasti ja edelleen kakka oli ripulimaista. Varmuuden vuoksi vaihdoin sen ruoan takaisin Nutron Sensibleen (jota se ennen söi, nyt kokeiltiin välillä hitusen vähäenergisempää Large Breed kana-riisiä) ja se tuntui auttavan. Eikö vain ruoka sopinut? Nyt kaapissa istuu melkein täysi säkki sitä L-B kana-riisiä. Kaipa se säilyy jos kokeieln jossain vaiheessa antaa sitä Kossille. Jos ei Kossillekaan sovi niin siskoni Sisu-Jätemylly-Enkkusprinku takuulla kiittää :D

Kossi oli ekaa kerrtaa uimassa ja se tuntui ihan tykkäävän. Se on ollut alusta asti veden suhteen ihan erilainen kuin Poju, se tykkää vedestä. Ei sillä, Poju ui nykyään erittäin mielellään ja etenkin se tykkää hakea keppiä. Poju ei ole kuitenkaan sellainen "jee mä kastun" niinkuin Kossi. Kun ulkona tulee taivaan täydeltä vettä niin Kossi makaa X asennossa nurmikolla ja nauttii!

Huh helllettä sanoo Kossi!

Puolivuotias Kossi ja häkitetty grillikatos

Kossi on nyt puolivuotias ja mainio otus!

Verkotettiin grillikatos kissoille. Siitäkin tuli mainio.

Tämän valtavan intensiivisen kirjallisen annin jälkeen kuvia olkaa hyvä:

Lyra tutkailemassa kissakartanoa

Verkotettu katos

Kossi ja naapuri

Kukkais-Kossi

Nahkaraptori

Kuvavälipysäkki koirista

0
Se olis Kossi lähestymässä 5kk ikää! Hieno mies!



Poju ylitti 4v ja going strong!

Lenkkeilijät kohtasivat irtokoiria

Lenkkeilijät kohtasivat irtokoiria. Näkivät kyllä että koirien omistaja otti ne heti luokseen ja alkoi viritellä hihnoja kauloihin mutta tästä täysin piittaamatta huusivat koirien omistajalle jo kaukaa;

"Laske vaan ne koirat irti, ei meitä haittaa ollenkaan! Voi miten kauniita koiria!"

Näin täällä ♥ . Sitten koirien omistaja (minä) päästi koirat vapaaksi ja koirat tervehtivät onnesta soikeana lenkkeilijöitä jotka kertoivat, että heidän tyttärelläkin on mäyräkoiria ja että täällä onkin tosi kivaa kävellä koirien kanssa.

Soitanko iltalehteen? "Irtokoirat tervehtivät lenkkeilijöitä ja kaikilla oli mukavaa".

isoja jälkiä kohdattiin, olisiko fasaani ollut lenkillä ennen meitä?

Kossin sekarotuiset korvat

Autossa matkustamista. Kossi vasta opettelee, siksi häkissä. On kivempi kun on seinät ympärillä.

Kevätaurinko lämmittää jo!

Korvan lotkautus

Täällä on kova kyylääminen käynnissä, että ponnahtaako Kossin toinen korva pystyasentoon vai ei. Samalla kova pohdinta päällä mitä asialle aion tehdä, vai aionko. Toivon ettei korva nouse, jotta minun ei tarvitse päättää mitään. Puhun nyt teippaamisesta, vaikka todellisuudessa korvan asennon muokkaamiseen taidetaan käyttää paljon muitakin konsteja, esim maitoliimatippaa.

Teippaamista vastaan: Se on vaan korvan asento! Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen koira on, miten terve tai sairas se on. Miten se kuulee, miten se toimii. Kyse on vain korvan yläkolmanneksen asennosta, mitä hiton väliä onko se pystyssä vai lurpallaan?? En halua teippailla korvaa oikeaan asentoon, koska en halua mukaan siihen hulluuteen missä turhamaisuuden takia keinotekoisesti muokataan koirassa asiaa, jolla ei ole minun mielestä mitään väliä. En haluaisi teippailla, koska se on minun mielestäni turhamaista ja pinnallista, eikä näyttelymaailma kiinnosta minua NIIN paljon.

Puolesta: Koirahan siitä teippaamisesta ei kärsi, tuskin edes huomaa koko hommaa. Jos haluan mennä joskus näyhttelyihin Kossin kanssa, niin olisipahan sitten mahdollista. Miksipä ei tehdä sitä nyt? Ei se nyt niin iso asia ole?

Pliis korva, pysy lurpallaan niin en joudu tämän syvemmälle! :D

Kossi on nyt 3kk ja valtakunnassa kaikki hyvin!

Kossi on edelleen luonteeltan hyvin itsenäinen ja mielestäni aika rauhallinen kun vertaa pentuihin mitä meillä on ollut. Tosin vilkkaampi kuin Poju, mutta suorastaan seesteinen verrattuna Vinkaan ja Alluun.

Vasen korva kohoaa kuin pullataikina

Kävin Kossin kanssa eläinkaupassakin sosiaalistumistreenimielessä ja olihan se Kossille aika jännää! Pihalla oli paljon autoja ja sisällä kaikui. Eläinkaupan ovella oli ramppi ja rämisevä liukuovi joista Kossi ei suostunut omin jaloin kävelemään. Sisällä oli jänniä hajuja ja ensin Kossilla oli vähän epävarma olo siitä, mistä oikein on kyse. Sitten tuli ihana mummeli siihen ja lällytti Kossia ja sitten tuli eräs shelttiharrastaja taskut täynnä nameja ja lällytti Kossia. Siitä Kossi sitten ajatteli, että tää on ihan jees mesta. Pitäisi yrittää enemmän käydä immeisten ilmoilla, tämä korpimaan elämä totuttaa kyllä koiran kävelemään hangella ja varomaan ilveksiä (tähän pääsen kohta), mutta olisi niin paljon muutakin opittavaa maailmassa!

Pojat leikkii vetoleikkejä kaiket päivät

Niin ne ilvekset. Edellisessä omassa kodissa meillä oli riesana sudet ja nyt meillä on ilvekset. Ne sudet ei sentään pyörinyt pihassa, toisin kuin nämä isot katit! Illalla pimeässä käytän Kossin hihnassa pissalla, koska piha on pimeä ja se ei olisi kuin yksi loikka kun ilves nappaisi Kossin mukaansa! Poju on sen verran iso, että varmaan tappelisi ilveksen kanssa niin kauan, että ryntäisin karjuen apuun! Mutta ei täällä tohdi päästää koiria pimeän aikaan yhtään silmistään. Mitään hysteeristä pelkoa en ole naapurustossa havainnut, mutta järkevää toimintaa kyllä. Ei pidetä lemmikkejä yksin ulkona niin ei tule niitä "ilves söi koiranpentuni" otsikoita. 

Poju on aivan rakastuksissaan uuteen pikkuveljeensä. Ne leikkii kaiket päivät, nyhjäävät koko ajan ja nukkuvat iltaisin pitkin lattioita sylikkäin. Ihanaa nähdä miten Poju todellakin nauttii lajitoverin (ja rotutoverin! Ja väritkin matsaa!) seurasta :)